”Isi
mitä sä teet?” – Saara
”Mää
ajatteli rakentaa talo” – Usko
”Rakennat
sää sit kans?” – Saara
”Kyl
mää rakenna” – Usko
 |
| Pappi ja Härmän klaani sekavissa tunnelmissa. |
Tunnen
jokaisessa sormen päässä kuinka olisi mukava taas siirtää asiaa
eteenpäin mentaliteetilla ”kyllä tän huomenna ehtii”. Miksi
asioita pitää aina siirtää? Miksi niitä ei voi hoitaa saman
tien? Viimeisen illan paniikki iskee ja turhautuneisuus koko hommaa
kohtaan kasvaa. Mitään ei pyöri päässä, mutta samalla ajatukset
tulvii jo yli uomistaan, niin ettet saa mistään langanpäästä
kiinni. Kaikesta huvittais kirjoittaa, mutta samalla ei mistään!
Usko
on kuin minä, mutta ei taas sinne päinkään. Molemmat siirtävät
tehtäviä asioita ”myöhemmin… myöhemmin…” ja lorvivat
elämässä eteenpäin omalla syklillään. Onko väärin joskus vain
olla ja antaa ajan kulua? Tarvitseeko aina juosta pää kolmantena
jalkana eteenpäin, kuin hullu? Kai sitä tarvii, jos elämässä
haluaa saavuttaa asioita. ”Elämässä tarttee yrittää aina vähä
ylemmäs ko mahrolliselt tuntuu.” Onko tuokaan elämänohje nyt
ihan terve? Takaako kova työmoraali onnellisuuden? En tarkoita, että
ollaan laiskoja, vaan pohditaan mikä asia tuo meille onnellisuuden ja
taistellaan siitä kynsin ja hampain. Mutta älä huoli, jos et vielä
tiedä mikä se on, koska se löytyy vielä. Vieköön elämä meitä
mennessään, pidetään vain oma purje korkealla. Kirjoitus on sekava
mutta niin on myös Uskokin! ;D
Näytelmä
elämästä, kasvusta, kivusta,
rakkaudesta, kaipuusta ja
menetyksestä!
Sitä on Juakse ko hullu! Nähdään näytöksissä!
- Jonne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti