Repliikki,
joka tuntui muuttuvan sulaksi mongerrukseksi suussani. Painavin tavu
kuulosti siltä kuin olisi (näin tamperelaiselle) aivan väärässä kohdassa
ja suu ei taipunut vokaaleihin laisinkaan.
Ensimmäisen
kerran käsikirjoituksen lukiessani olin vakuuttunut: teksti oli mitä
mainioin, ei vain itse tarinan, teemojen ja sanoman suhteen vaan myös tua
satakuntalainen murre antoi ihan oman lisänsä ja sävynsä tekstiin. Se
oli ihastuttava, mutta samalla niin erilainen ja outo, että oli suorastaan
vaikea kertoa mitä kussakin repliikissä tarkkaan ottaen sanottiin. Missä
oli avainsana, tärkein asia, mitä kaikkea tilanteen repliikeihin
oikeastaan sisältyi?
Kuinka paljon käyttämämme kieli sitten
vaikuttaa kokemukseemme elämästä, vai onko sillä kenties rajoittava
vaikutus ajatteluumme? Entuudestaan vieras murre onkin nyt avannut
ainakin itselleni uuden ja oman kirpeän ulottuvuutensa.
- Sylvia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti